”Älä anna löysää” Tällaisen kaikkia elämän osa-alueita kattavan vinkin antoi kouluttaja minulle myyntikoulutuksessa aikoinaan. Samaa merkitystä ajaa myös sanonta ”Jos annat pikkusormen, se vie koko käden”. Tämä on helv*tin hyvä vinkki myös koiran kasvatuksessa. Eli määrätietoisuus. Ei tarkoita missään tapauksessa sitä, ettei koiralle anneta mitään vapauksia tai mukavuuksia. Vain tarkoittaa sitä, että asiat kategorioidaan selvästi joko sallituuihin tai ei-sallittuihin. Koira ei ymmärrä sitä, että likaisena ei saa mennä sohvalle, mutta puhtaana saa. Eli joko se saa käyttää sohvaa halutessaan, tai ei. (Tietenkin koiran on väistettävä omistajaa tai poistuttava sohvalta omistajan niin pyytäessä. Sama asia kun koiran on poistuttava huoneesta tai tilasta omistajan pyytäessä)
Eli johdonmukaisuus on hyvin tärkeä, ettei koira mene hämilleen säännöistä, eikä omistaja vahingossa tietämättään opeta koiralle huonoa käytöstä. Pennun kanssa tämä sääntö on hyvä pitää hallussa. Pentu on niiin söpö ja pörröinen, että sille tekisi mieli antaa kaikki periksi, mutta täytyy muistaa, että mitä pentuna sallitaan, sen koira luulee sallittavan sitten 80 kiloisenakin.
Paras tapa on jättää huono käytös huomioimatta ja palkita hyvä käytös. Tämän varmaan jo kaikki teoriassa tietävätkin, mutta se helposti unohtuu käytännössä.
Niille joilla koira nukkuu eri paikassa tai eri huoneessa kuin omistaja, on hyvänä esimerkkinä se, että vaikka pentu kuinka vinkuisi ja ikävöisi omistajan perään yöllä, niin sitä ei pidä mennä lohduttamaan, eikä varsinkaan päästää viereen. Ja vaikka se haukkuisi omistajan ollessa pois, sitä ei pidä palata siitä moittimaan. Koska negatiivinenkin huomio on koiralle huomiota. Se, että omistaja palaa takaisin, oli tarkoitus sitten moittiminen tai kehuminen, on koirasta aina mukavaa ! Tälla tavalla ihminen ruokkii koiransa huonoa käytöstä, vaikka tarkoitus olisikin päinvastainen.
”Älä anna löysää” -slougani toimii tässä asiassa siinä, että edes kerran jos menee vinkuvaa koiraa lohduttamaan tai antaa periksi haukkuvalle koiralle ja palaa kotiin, niin koira oppii heti, että haukkumalla ja vinkumalla saa, mitä haluaa, eikä se opi sitä, mitä sen mahdollisesti piti oppia- olemaan itsekseen ja vaiti.
Tämä oli taas johdatusta tämän aamuiseen aiheeseen, kun olin Rolexia viemässä aamupissalle. Huomasin kuitenkin, että Rolex oli tehnyt lattialle pissat jossain välissä, joten ajattelin ne siivota ensin. Noh, eipäs siinä mitään laitoin pennun sitten kylppäriin siksi aikaa kun saan siivottua jäljet, ettei se tepastele siinä pissassa ja levitä sotkua. Kylppäri ei siis ole toiminut mitenkään rangaistuspaikkana ja aina on sinne menty reippaalla mielellä ja yleensä muutama namu mukaan. No Rolex olikin keksinyt keinon, että jos hyppii ovea vasten niin kahvan saa auki ! JEE ! No sehän sitten vähän väliä tepasteli iloisena ulos kylppäristä, ja aina sen vein sinne takaisin, vaikkei se tietenkään uudestaan sinne mielellään olisi mennyt. Rolex tuli ulos oma-aloitteisesti vessasta ja kerta toisensa jälkeen vein sen takaisin, vaikka olin jo siivonnut pissat. Vasta kun koira rauhoittua, eikä enää hyppinyt ovea vasten, päästin sen ulos. Jos olisin päästänyt sen silloin, kun se hyppi ovea vasten, se olisi oppinut sen, että hyppimällä pääsee ulos.
Muissakin tapauksissa kun koiran luo on tarkoitus palata, kun se on yksin huoneessa tai asunnossa, niin on syytä odottaa hetkeä, kun koira ei enää hauku tai hypi tai vingu tai mitä ikinä tekeekään, ja sitten vasta palkita koira hyvästä käytöksestä omistajan läsnäololla. Vaikka koira olisi vain muutaman sekunnin haukkumatta, niin sekin on alku. Hyvästä käytöksestä HETI palkintoa. Pikkuhiljaa kun tuota toistaa, niin koira vasmasti oppii, että rauhallisuudella saa paljon enemmän aikaan kuin riehumalla.
