Hei! Tässä olisi blogi sellasille jotka harkitsevat vielä koiraa, tai joita muuten vain kiinnostaa koiratalouden arki. Ja nyt ei ole siis kyse pienistä koirista vaan puolitoistavuotiaasta berninpaimenkoira Nellistä ja 10-viikkoisesta tanskandoggi Rolexista. Kummatkin ovat rekisteröityjä ja hyväsukuisia rotukoiria. Koirakokemukseni on lähtöisin jo pienestä lapsesta, jolloin meille tuli suomenpystykorva, Remo. Remon jälkeen meillä onkin ollut kymmeniä muita koiria aina spanieleista jämtlanninpystykorviin.
Lapsuuden kotini on pienessä kylässä nimeltä Temmes, mutta tällä hetkellä asun kerrostalokaksiossa Oulussa. Joku voi miettiä, että miten isojen koirien kanssa mahtuu kerrostaloon/kaupunkiin ylipäänsä.. Mutta hyvin me mahdutaan! Kaupunkiasuminen tuo omat haasteensa koiran koulutukseen; Maalla voi pitää koiria vapaina ulkona eikä tarvitse kummemmin opettaa hyvää hihnakäyttäytymistä tai sosiaalisuutta. Kaupunkiasuminen velvoittaa kouluttamaan koiran yhdyskuntakelpoiseksi. On ikäänkuin pakko panostaa koiriinsa ja niiden koulutukseen enmmän kuin maalla asuessa. Kärjistettynä voisi melkein sanoa, että koirilla on parempi täällä kaupungissa. Enemmänhän koira nauttii omistajansa paneutumisesta ja huomiosta, kuin siitä että saa juosta päivät läpeensä vapaana tai pahemmasta tapauksessa häkissä/narun päässä. Tietenkin tässäkin asiassa on monta puolta, ja roduissa eroja (esim. vahtiviettiset koirat)
Seuraava haaste onkin sitten riittävä liikunta. Sitähän ei isot rodut narun päässä saa. Sitä varten on lukuisa joukko koirapuistoja ! Siellä koirat samalla sosialisoituu, oppii ryhmäkäyttäytymistä ja saa sen verran liikuntaa kun itse jaksavat liikkua. Lisäksi omistajat tapaa muita koiran omistajia 🙂 Ja tietenkin jos omistaa auton, niin ei tarvitse kauas ajaa että löytyy metsäläikkää tai peltoa, jossai voi myös juoksuttaa koiraa. Koulutus (etenkin luoksetulo) on toki helpompaa tällaisessa rauhallisessa paikassa kuin koirapuiston hälinässä.
Käymme paljon myös maalla vanhempieni luona. Olen leikkisästi kutsunut sitä ”mummolaksi” 🙂 Vanhempani pitävät hyvää huolta koiristani, silloin kun olen itse reissussa, mutta sanottakoon, että mummolassa saa vähän liikaa vapauksia ja herkkuja 😀 Etenkin pentukoulutus harppaa askeleen taaksepäin, jos mummolassa onkin saanut koko viikonlopun hyppiä päin, ja syödä ilman että annetaan lupa. Mutta nopeasti ne taas muistuu mieleen !
Denim Danes Nautilus POmpilious "Rolex"
Helmilän Beatrice "Nelli"
